Onpas ihmisellä epämääräinen olotila. Sellanen irrallinen, mitämänyt, vähän sivustakatsoja, vaikka juuri nyt on käynnissä muutoksia ja tilanteita, joiden keskipisteenä itse olen. Höhlää.

Tanssiminenkin tuntuu jotenkin omituiselta. Eilinen balettitunti oli silkkaa myrkynnielentää, alaselkä särkee taas aamusta iltaan ja mielessä kalvaa ajatus, voinko ylipäätään vielä kehittyä tanssijana vai kannattaisko lopettaa typerä intoilu kun kuitenkin junnaa vain paikallaan.

Vai kannattaisko lopettaa tällaisten miettiminen, kun kyseessä on kuitenkin "vain" harrastus. Ja hyvä niin, nimittäin let's face the facts: musta ei maailman rankimmalla treenauksellakaan ikinä olisi tullut esimerkiksi näin hyvää. Kun taas kääntäjänä musta saattaa vielä jonain päivänä tullakin niin hyvä. Ja miksi viettää elämänsä ammatissa, jossa ei ole niin hyvä kuin mahdollista?

Mutta juuri nyt on vähintään yhtä epämääräinen olotila tuon ammatinkin suhteen. Ensimmäinen työpäivä ensi maanantaina, jännittää kovasti. Taisin vaan tehdä pienen mokan jo ennen kuin olen päässyt aloittamaankaan.. niin kuukausipalkka-toimisto kuin freelance-toimistokin tuntuu suhtautuvan nuivasti siihen, että tekisin töitä molemmille yhtä aikaa. Ahkeruus ja työmotivaatio (ja rahantarve) kääntyvätkin tässä kohtaa työnantajien silmissä puljunpetturuudeksi ja päämäärätiedottomuudeksi.

Niin että epämääräis vaan itse kullekki.

Ja ainahan se on erityisen kiva saada sellainen sähköpostiviesti, joka on tarkoitettu jollekulle toiselle mutta jossa puhutaan itsestä hankalaan sävyyn.