No niin, ensimmäisestä vastuksesta selvitty kunnialla 2-0! Miestä kaatuili kenttään pitkin peliä jo hölmöyteen asti, kuvassa kuitenkin juhlitaan Italian toista maalia - ja Iaquinton ensimmäistä ikinä maaottelumaalia. Ghana pisti kampoihin parhaan taitonsa mukaan, muttei tässä kohtaa oletusten mukaisesti riittänyt. Saapa nähdä, pääseekö yksikään Afrikan joukkueista edes alkueristä eteenpäin.. Huomenna tulessa Sveitsiä vastaan kakkossuosikkini - joko arvaatte, tättädää: Ranska. Näitä kahta lempeni kohdetta ei kukaan varmaankaan ihmettele :D ja järjestyksellekin on selityksensä: äidin saapasmaainnostus tarttui jo 80-luvulla pikkuiseen Duussiin, joka ymmärsi että Italia on jalkapallon ehdoton numero uno. Genovan Sampdoriaa silloin kannustettiin ja Gianluca Viallia - kuvaa katsoessa herää kysymys, mahtoiko äitikään lajin finesseistä silloin mitään ymmärtää.. :D

Enkä mäkään sentään kaikista finesseistä vieläkään ole kärryillä - lyhyydestään huolimatta monimutkaisen paitsiosäännön sentään olen takonut selkärankaani. :D Pelejä katsomalla oppii koko ajan lisää, silmä harjaantuu huomaamaan erilaiset tilanteet samalla kun tietysti tsekkailee vähän niitä juoksevien herrojen kehittyneitä koipilihaksia hihihhi. Muihin lajeihin en vain koe ollenkaan samanlaista mielenkiintoa, en koe halua oppia hahmottamaan taktisia kuvioita, en jännitystä suosikkien puolesta.. fudiksessa on sitä jotain. Taikaa, taitoa, toimintaa. Ja luonteen jaloutta.

Kauniita unia, potkupallon kuvia! :)