295688.jpg

Tiedättehän ne sellaiset päivät, kun musta taivas vihmoo kylmää vettä eikä tuulenpuuskien mukana ympäri kieppuvasta sateenvarjosta ole mitään hyötyä. Yllättävän märjäksi ja sukkia myöden sitä ehtiikin kastua parinkymmenen minuutin kotimatkalla.

Tiedättehän ne sellaiset päivät, kun vatsa on höllyvä pallura (ei sellanen magee ku Shakiralla vaan sellanen kipeä naisvaivainen), alaselkää juilii ja vasen polvi ilmoittaa kovaan ääneen olemassaolostaan aina jalkaa koukistaessa.

Mitähän mä vielä keksisin tekosyyksi sille, ettei nyt vaan huvita lähteä balettitunnille.

Ja miten siistiä on se, että saan kauheen stressin siitä, ettei nyt vaan huvita lähteä balettitunnille.

Sometimes I wish that I could change, dädädädädädädä.

Tänään taitaa olla se ilta, kun askartelen loput joulukortit ja katson telkkarista Ashton Kutcheria kello 20:30-23.05. Ja hiimailen koko illan kärkitossut jalassa kipitellen naapurien iloksi tikutikutiku.

Uskotteko muuten, että turkulaiset ihmiset puhuivat tänään toisilleen kaupan kassajonossa. En narraa! Todistusaineistoa seuraa:

Duussi: Saiskohan tästä leivästä päiväysalennuksen, kun siinon tämän päivän päivämäärä?
Kassa: Mjooöö. Antoi muuten alennusta ruhtinaalliset 5 senttiä, haloo se normaali päiväysalennus on 50%!
Asiakas: Oho, mulle ei ois tullu mieleenkään.. taidat olla kauppakorkeasta, kun tollasia kyselet?
Duussi: MINÄ OLEN HUMANISTI.

Kauppislaiset rahamiehet ja köyhät humanistit, nuo rahoistaan tarkat kansanosat. :D