26-vuotiaana aion ainaski:
- valmistua yliopistosta ja käydä sen kunniaksi kumoamassa kolpakollisen Maisteri-olutta
- tanssia itseni - mielen ja kehon - elämäni kuntoon
- pukeutua edelleen pillifarkkuun ja konverseen ja palestiinalaishuiviin, vaikka heppu uhkaileekin että saattaa joskus epähuomiossa napata Hansan kulmalta mukaan jonkun satunnaisen teinin, jolla on pillifarkku ja konverse ja palestiinalaishuivi
- keskeyttää karkkilakon siksi aikaa, että maistan levyllisen uutta lontoorae-suklaata
- kasvattaa itseäni ihmisenä etenkin lisäämällä ymmärrystäni siitä, että muiden onnistumiset ja menestykset eivät ole multa pois
- nauraa joka päivä ainakin ihan vähän
- ottaa uuden työpaikan (ja samalla koko oikean työelämän) haasteet vastaan ahkeralla asenteella, mutta ilman sitä tosikkoilun tai pätemisen tarvetta, joka saa ihmisen puhumaan narisevalla äänellä sanoja liioitellusti painottaen ja elämään siinä typerässä uskossa, että oma työpiste on tärkeämpi paikka kuin oma koti
- testata monta uutta reseptiä hienosti askartelemistani reseptivihoista, jotka ovat jääneet ihan liian vähälle käytölle
- nauttia elämän päivistä ja päivien hetkistä, koska ne on mun ikiomat
Ja sitte kaakkutarjoilua kamuille! :)
