Ihmeellistä! Maanantai on mennyt kaikilta osin mukavasti, pirteästi, tehokkaasti. Misson mun väsymys, kuka sen varasti? Roismolle tiedoksi, että pidä hyvänäs! On kivempaa näin!
:)
Työpäivä meni sukkelaan, kun rustasin loppuun Erään Tärkeän Raportin ja aloitin Erästä Tärkeää Käännöstä. Hallintoo ja sellasta. Viikonloppuna otin ensimmäistä kertaa nyt töitä mukaan kotiin - ei hyvä, mutta tulipahan tehtyä. Ja ihan oma vika, kun perjantaina ei työhuoneessa nakottaessa löytynyt keskittymiskykyä hommien hoitamiseen.
Tehokkaan ja lennokkaan tanssitunnin jälkeen suuntasin leffaan. Kovin usein ei ihan itsekseen elokuviin tule lähdettyä, mutta tykkään kyllä katsoa hyviä pätkiä rauhassa yksinkin - puhdas viihde ja räimintä ja jännäröinti sen sijaan vaatii aina kaverin mukaan teatteriin. Viime vuosien ranskalaiset leffat ollaan perinteisesti käyty katsomassa Thaliassa Pyhän Kolminaisuuden kesken, mutta minkäs teet kun tytöt on nyt muissa kaupungeissa vierahissa ja muilla mailla vierahilla. Yksin pitää leffat katsoa, heppu kun nauraa päin näköä näille mun "ranskalaisille taide- elokuville" ja pakottaa mut katsomaan jotain tylsiä kungfuita vaan. :D
Niin, se leffa! Huomaa minut (Comme une image), Agnés Jaouin ohjaus vuodelta 2004. Lisäksi Jaoui näyttelee yhden elokuvan päärooleista ja on yhdessä mies- pääosassa nähtävän avecinsa Jean-Pierre Bacrin kanssa rustannut Cannesissa voittaneen käsikirjoituksenkin. Semmosta elokuva-ammattilaisuutta.
Teatterin nettisivuilta poimittu esittely kertoo seuraavaa:
Uskottava hyvä tarina, johon yllätyksekseni pääsin tietyllä tasolla samaistumaan itsekin (lähinnä mitä nyt tulee kuuluisan isän tyttäreyteen liittyvään kynnysmatto- problematiikkaan). Kaunista klassista kuoromusiikkia (ja tsampparaund!), nappiin osunut roolitus ynnä luonteva dialogi, joka kyllä sai aikaan naurunremahduksia puolillaan ranskalaisia olevassa salissa. Katso ihmeessä, jos osuu kohdalle!
Hei taisinkin ilakoida ennen aikojani. Nyt se väsymys taas iski. Menen peiton alle sanomaan aamuseitsemään asti krooh ja pyyh. Hyvää yötä!
PS. Yömusiikiksi tarjolla elokuvan nimestä assosioitunut Etienne Daho -rullailu Comme un igloo - paina nuottia ja kuuntele! :)
:)
Työpäivä meni sukkelaan, kun rustasin loppuun Erään Tärkeän Raportin ja aloitin Erästä Tärkeää Käännöstä. Hallintoo ja sellasta. Viikonloppuna otin ensimmäistä kertaa nyt töitä mukaan kotiin - ei hyvä, mutta tulipahan tehtyä. Ja ihan oma vika, kun perjantaina ei työhuoneessa nakottaessa löytynyt keskittymiskykyä hommien hoitamiseen.
Tehokkaan ja lennokkaan tanssitunnin jälkeen suuntasin leffaan. Kovin usein ei ihan itsekseen elokuviin tule lähdettyä, mutta tykkään kyllä katsoa hyviä pätkiä rauhassa yksinkin - puhdas viihde ja räimintä ja jännäröinti sen sijaan vaatii aina kaverin mukaan teatteriin. Viime vuosien ranskalaiset leffat ollaan perinteisesti käyty katsomassa Thaliassa Pyhän Kolminaisuuden kesken, mutta minkäs teet kun tytöt on nyt muissa kaupungeissa vierahissa ja muilla mailla vierahilla. Yksin pitää leffat katsoa, heppu kun nauraa päin näköä näille mun "ranskalaisille taide- elokuville" ja pakottaa mut katsomaan jotain tylsiä kungfuita vaan. :D
Keine Bouhiza & Marilou Berry
Niin, se leffa! Huomaa minut (Comme une image), Agnés Jaouin ohjaus vuodelta 2004. Lisäksi Jaoui näyttelee yhden elokuvan päärooleista ja on yhdessä mies- pääosassa nähtävän avecinsa Jean-Pierre Bacrin kanssa rustannut Cannesissa voittaneen käsikirjoituksenkin. Semmosta elokuva-ammattilaisuutta.
Teatterin nettisivuilta poimittu esittely kertoo seuraavaa:
Elokuva parikymppisestä Lolita Cassardista, jonka mielestä koko maailma on häntä vastaan. Hän ei näytä läheskään kansikuvatytöltä, mutta haluaisi tuntea olevansa kaunis edes isänsä silmissä, jos tämä vain katsoisi häntä. Tarina ihmisistä, jotka tietävät täsmälleen, mitä tekisivät, jos olisivat joku toinen: he kamppailevat sisimmässään löytääkseen todellisen minänsä, mutta eivät uskalla olla oma itsensä.
Uskottava hyvä tarina, johon yllätyksekseni pääsin tietyllä tasolla samaistumaan itsekin (lähinnä mitä nyt tulee kuuluisan isän tyttäreyteen liittyvään kynnysmatto- problematiikkaan). Kaunista klassista kuoromusiikkia (ja tsampparaund!), nappiin osunut roolitus ynnä luonteva dialogi, joka kyllä sai aikaan naurunremahduksia puolillaan ranskalaisia olevassa salissa. Katso ihmeessä, jos osuu kohdalle!
Hei taisinkin ilakoida ennen aikojani. Nyt se väsymys taas iski. Menen peiton alle sanomaan aamuseitsemään asti krooh ja pyyh. Hyvää yötä!
PS. Yömusiikiksi tarjolla elokuvan nimestä assosioitunut Etienne Daho -rullailu Comme un igloo - paina nuottia ja kuuntele! :)
