Ei vaan ikinä pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa.
Eilen tuli odottamani tieto, että ne tekemäni ruotsin ja englannin testikäännökset olivat menneet käännöstoimistolle läpi. Voi, miten ehdin jo hihkua ja puhkua hyvästejä hotellisiivoukselle ja Ihan Oikeaan Työelämään siirtymistä! Ei muuta kuin toiminimi pystyyn, alihankkijasopimukseen nimi alle ja kääntämään!
Vaan ei. Eihän sieltä täyspäiväisesti mitään töitä riitä tuon kolmenkaan kielen yhdistelmällä. Pitäisi siis päästä mielellään parin muunkin käännöstoimiston freelancer-listoille, eikä sitä toiminimeäkään kannata vielä perustaa jos aion jossain vaiheessa ihan oikeasti alkaa omaksi pomokseni - yrittäjäkurssin jälkeen perustettuun toiminimeen saa starttirahaa, muuten ei.
Nujerrettu olo ja onko ylläri että itkettääkin. Että pitikin jo ehtiä innostua. Eilen meni koko päivä pelkäksi taukopabloksi, kun olin niin iloissani. Oli vaan niin hieno tunne olla tyytyväinen itseensä, jopa ylpeä onnistumisestaan (täytyy tekstata vanhemmillekin, että ottavat onnittelunsa takaisin). Helvetin nasta ajatus huhkia vielä kolmas kesä Börsissä. Ja miten ihanaa on myös se, että huhtikuun jälkeen ei tipu enää opintotukeakaan.. häntä vain koipien väliin ja lisää lainaa hakemaan, että saa vuokran maksettua.
Ja niin kun on ollut mukava päivä tähän asti! Heti herätessä olin onnesta ymmyrkäisenä, kun olin nähnyt niin ihanaa unta Jason Leestä (ignooraa mimmi), graduseminaaritapaaminen sujui leppoisasti ja toivoa-antavasti, tyttöjen kanssa oli kiva lounastaa ja aurinko paistaa niin että kesän tulo tuntuu olevan jo lähellä. Vaikka mitäpä sitä kesääkään nyt odottamaan, kun tiedossa ei sittenkään ole muuta kuin sitä saatanan samaa siivoamista.
Kuvittelin jaksavani tänään aloitella treenausta taudin jälkeen. Suunnitelmissa oli illalla balettitunti, mutta just nyt ei ihan tunnu siltä että menisin yhtään mihinkään enää ikinä enkä varsinkaan tänään. Proseminaaria olisi pakko saada etenemään yhden kappaleen verran, ei liene vaikea arvata ettei oikeastaan huvittaisi.
Radiossa sentään soittavat Jack Johnsonia. Ehkä alankin kokopäivätoimiseksi musiikin kuuntelijaksi, maksaisikohan joku siitä palkkaa?
Eilen tuli odottamani tieto, että ne tekemäni ruotsin ja englannin testikäännökset olivat menneet käännöstoimistolle läpi. Voi, miten ehdin jo hihkua ja puhkua hyvästejä hotellisiivoukselle ja Ihan Oikeaan Työelämään siirtymistä! Ei muuta kuin toiminimi pystyyn, alihankkijasopimukseen nimi alle ja kääntämään!
Vaan ei. Eihän sieltä täyspäiväisesti mitään töitä riitä tuon kolmenkaan kielen yhdistelmällä. Pitäisi siis päästä mielellään parin muunkin käännöstoimiston freelancer-listoille, eikä sitä toiminimeäkään kannata vielä perustaa jos aion jossain vaiheessa ihan oikeasti alkaa omaksi pomokseni - yrittäjäkurssin jälkeen perustettuun toiminimeen saa starttirahaa, muuten ei.
Nujerrettu olo ja onko ylläri että itkettääkin. Että pitikin jo ehtiä innostua. Eilen meni koko päivä pelkäksi taukopabloksi, kun olin niin iloissani. Oli vaan niin hieno tunne olla tyytyväinen itseensä, jopa ylpeä onnistumisestaan (täytyy tekstata vanhemmillekin, että ottavat onnittelunsa takaisin). Helvetin nasta ajatus huhkia vielä kolmas kesä Börsissä. Ja miten ihanaa on myös se, että huhtikuun jälkeen ei tipu enää opintotukeakaan.. häntä vain koipien väliin ja lisää lainaa hakemaan, että saa vuokran maksettua.
Ja niin kun on ollut mukava päivä tähän asti! Heti herätessä olin onnesta ymmyrkäisenä, kun olin nähnyt niin ihanaa unta Jason Leestä (ignooraa mimmi), graduseminaaritapaaminen sujui leppoisasti ja toivoa-antavasti, tyttöjen kanssa oli kiva lounastaa ja aurinko paistaa niin että kesän tulo tuntuu olevan jo lähellä. Vaikka mitäpä sitä kesääkään nyt odottamaan, kun tiedossa ei sittenkään ole muuta kuin sitä saatanan samaa siivoamista.
Kuvittelin jaksavani tänään aloitella treenausta taudin jälkeen. Suunnitelmissa oli illalla balettitunti, mutta just nyt ei ihan tunnu siltä että menisin yhtään mihinkään enää ikinä enkä varsinkaan tänään. Proseminaaria olisi pakko saada etenemään yhden kappaleen verran, ei liene vaikea arvata ettei oikeastaan huvittaisi.
Radiossa sentään soittavat Jack Johnsonia. Ehkä alankin kokopäivätoimiseksi musiikin kuuntelijaksi, maksaisikohan joku siitä palkkaa?
