Otetaanpa kuvitteellinen tilanne.

Olet ollut määräaikaisessa virkasuhteessa kohta vuoden. Olet viihtynyt työssäsi mainiosti ja saanut paljon vilpitöntä kiitosta niin työkavereiltasi kuin muiltakin samassa ympäristössä aikaansa viettäviltä, joihin työsi suoraan vaikuttaa. Olet ilmaissut jatkavasi mielelläsi hyvin alkanutta virkauraasi, jos vain mahdollisuus tarjoutuu.

Kuulet toimistosihteerin kautta, että paikkasi vuoden pituinen jatkopesti on ollut suppeassa pikahaussa jo viikon - toimistosihteeri kun on jo ehtinyt ihmetellä, miksei sinulta ole vielä tullut hakemusta. Itse ihmettelet siinä samalla sekunnilla, miksei pomosi ole kertonut sinulle asiasta halaistua sanaa, saati käynyt minkäänlaista keskustelua mahdollisesta jatkosta. Toimistosihteeri kertoo, että yksi hakemus on jo tullut - yllättäen tutulta henkilöltä, joka tuskin on vieraasta kaupungista käsin käynyt katsomassa laitoksen ilmoitustaulua ja sattumalta huomannut hakuilmoituksen. Tutulta henkilöltä, jolle pomo mitä ilmeisimmin petaa paikkaa, vaikka koko muu lähin työyhteisö toivoisi sinun jatkavan työssäsi.

Ihan sellanen kuvitteellinen tilanne. Vituttaisko? Tuntisitko sinua kohdellun epäreilusti? Kirjoittaisitko (ammatti)ylpeytesi säilyttääksesi hiton hyvän hakemuksen, vaikka samalla miettisit, haluatko edes jatkaa moista heittopussin uraa?

Joo  mutta nyt foliorullat päähän ja valmistautumaan illan tanssinäytökseen. Ihana päästä lavalle taas, heitän tyhmät fiilikset matkan varrella Aurajokeen!