Huh & huh.

Äiti kävi äsken hoitamassa sairasta lapsiparkaansa, silitti päätä ja toi mustikkakeittoa ja laittoi mehevän pastan. Itse olen tänään vain maannut sängyssä taudin lamaannuttamana - sattuu niin kovin, ettei ole tehnyt mieli syödä (saati että olisin edes jaksanut nousta laittamaan ruokaa), mikä puolestaan kostautui kamalana heikotuksena. Tuosta pastasta sain kuitenkin sen verran puhtia, että joskohan saisin noita eilisen tunnelmia hiukan purettua..

..huaaaaahh!

Keikka oli täysin odotusten mukainen. Eli ihana. Pääpaino uuden levyn biiseillä, kuten arvelinkin - soittivat uudelta kaikki paitsi Sun vuokses (ja miten juhlaa oli se, että ekalevyltä soittivat Glorian!). Biisilista alla, ei pitäisi olla varsinaisesti sisällön suhteen puutteellinen, mutta järjestyksestä ei ole muutamaa ekaa biisiä ja toista encoresettiä lukuunottamatta mitään tietoa - keikka kesti puolisentoista tuntia, ja keskityin mieluummin fiilistelyyn kuin listojen pyörittelyyn mielessäni. Sorry. :D

       Arvoitus
       Asfaltin pinta
       Rakkaani
       Pois minusta paha henki
       Poika kalpea
       Tänään ei kukaan vastaa
       Koivuniemen herra
       Käytettyä ilmaa
       Tällaisena iltana
       Asunto 35
       Nämä ajat eivät ole meitä varten
       Mian laulu
       Valta naisille
       Iloinen aina
       Aprillipäivä
       Yksinäisyys
       Matkustaja
       Älä koskaan ikinä
       Sininen
       Polkupyörälaulu
       Unihiekkaa
       Varovasti nyt
       Moulaa!
       Gloria

Aika tasaisessa suhteessa siis vanhoja meininkihittejä ja uudempaa pohdiskeluosastoa. Egotrippi muuten on todennäköisesti ainoa bändi, jonka jokaisen biisin tunnistan levyiltä parin sekunnin introsta. Eikä niitä bändejä niin montaa yhdellä tytöllä kai tarvitse ollakaan. :) Voin myöntää ihan suoraan - ne ymmärtävät, joilla on vastaavanlaisia musiikkirakkauksia - että niin iloinen kuin olenkin siitä, miten suuri yleisö on vihdoin löytänyt Egotripin, olen samalla jossain sydämeni reunalla hassun mustasukkainen. Mun bändi! Ei muut vaan voi tykätä yhtä paljon kuin mä! :D


Vaikka kyllä kai ne voi, kun Klubi oli ihan piukassa. Saatiin kamun kanssa loistavat paikat oikeasta etureunasta, oli tilaa hengittää, fiilistellä ja ottaa pari tanssiaskeltakin. Arvasin, etten saisi oltua laulamatta.. nomutku vähän yhteislaulatettiinkin välillä. Bändin keskinäistä hauskanpitoa oli ilo katsoa, varsinkin komppivelmut Sampo & Anssi kikkailivat keskenään minkä ehtivät. Sellaista muusikkoläppäähän nuo keskenään lavalla heittävät: "Olis se kai ihan hyvä, jos pianistikin välillä osuisi oikeisiin koskettimiin.." ja "Tää on Anssin eka kokonainen kiertue meidän kanssa - saat tulla ens kerrallakin jos soitat seuraavan biisin oikein!"


Ulkomusiikillisista seikoista sen verran, että meinasi kyllä mennä pasmat sekaisin heti keikan alussa, kun Mikki näytti suoraan Viikatteesta karanneelta mustassa kauluspaidassaan ja vaaleassa krakassaan! :D Ihan suoraan voin kyllä sanoa (kun tässä nyt on ollut tyttöjen kanssa juttua tuon laulusolistin, köhh, lavaliikehdinnästä..) että nämä uudet biisit vie melkoisen terän keikan visuaalisesta aspektista. Kuten uumoilinkin, Mikki oli parkkeerannut aika tiiviisti sinne pianonsa taakse - ja kun tuli sieltä pois, piti microphoonia vain kädessä kuin mikäkin iskelmälaulaja! Kaipaan niitä Mikki ja sen mikkiteline -aikoja. Nyyh.


En kyllä muuten edes itkenyt! Mitä nyt yksi kyynel taisi tirahtaa, kun Rakkaani alkoi. Itkuttelu tuli vasta tänään, monen asian yhteisvaikutuksesta - eilinen keikka, väsymys, kipeys, kevät, naisten juhlapäivät.. vähemmästäkin sitä ihminen herkistyy. :D


Keikan jälkeen menin vielä hetkeksi kamujen kanssa istumaan Downtowniin. Major stupidity tätä kipeyttä ajatellen, mutten vaan siinä onnen tilassani olisi pystynyt heti lähtemään kotiin yksin nukkumaankaan. Oli jotenkin huima päätös ihanalle illalle kuunnella kahden avoimesti umpirakastuneen herrasmiehen hehkutusta tyttöystävistään (joista toinen oli paikallakin, niin vilpitöntä onnea en ole vähään aikaan päässyt todistamaan), tuota otsikonkin kaunista ajatusta käyttivät tunteistaan. Oih. Ja mulle sanottiin, että älä koskaan ikinä muutu. En ole aikeissakaan. :)