Plussat
  • Maailma! Bryssel ja Belgia on vielä näkemättä ja kokematta, eikä tässä niin kauheasti enää mahdollisuuksia eteen tule. Koska mun muka tulee lähdettyä ellei nyt? Ei ainakaan enää sitten kun on hepun kanssa omakotitalo ja puoltoista koiraa. Kuume ulkomaille on kova, viime kerrasta on jo ihan liikaa aikaa.
  • Kielitaito! Tekisi terää päästä pitkästä aikaa ranskan ympäröimäksi. Paitsi että ulkomailla oleskelu on paras tapa oppia kieliä, se on myös paras tapa pitää kielitaitoa yllä. Ja kääntäjälle työn kannalta ihan vähän tärkeetä.
  • Lapset! Uskoisin, että 6- ja 10-vuotiaiden tyttöjen kanssa on vaikea olla tulematta toimeen.
  • Suhteet! Vakavaraisen EU-perheen kautta olisi kenties mahdollista solmia kontakteja, joista voisi olla hyötyä tulevan työelämän kannalta. Mitä laajempi verkosto, sitä parempi mahdollisuus jonkun muistaa että "ainiin se Duussihan oli kääntäjä, soitanpa sille".
  • Ihmiset! Hyvä ystävä on asunut Brysselissä jo vuoden, ja syksyllä maisemissa olisi myös pari mukavaa opiskelijaa, jotka omin kätösin allekirjoittaen lähetin Brysseliin vaihtoon.
Miinukset
  • Raha! Jonkun (=isi) pitäisi maksaa täällä vuokrat sillä aikaa, kun akka hummailee Euroopassa.
  • Heppu! Viimeksi Napolista kotiuduttua vannoin itselleni, etten lähtisi enää ikinä mihinkään, kun jo viidessä viikossa ehti kehittyä ihan typerän iso ikävä. Mutta kyllähän nyt aikuiset ihmiset ja aikuisten ihmisten parisuhde tommosen kolmen kuukauden eron kestää..?
  • Työ! Lähteä nyt maisterina lastenlikaksi, onk mittä järkke? Kotona kun voisi harrastaa aktiivista työnhakua, perustaa vihdoin sen oman toiminimen ja päästä oikeaan työelämään kiinni.
  • Valmistuminen! Turkuun pitäisi joka tapauksessa tulla käymään jossain välissä, jotta saisi palautettua gradun(!) ja kirjoitettua kypsärin ja paperit käteen merci beaucoup. Edellyttäisi turhan paljon rahanmenoa ja sumplintaa.
  • Tanssi! Just kun ollaan aloittelemassa tositoimia tanssistudion pro-ryhmän kanssa, häipyisinkin muihin maisemiin. Kyllähän tytöt ne tuhannet pikkujoulukeikat ja muut shout hoitaa ilman muakin, mutta olis niin kiva päästä pitkästä aikaa esiintymään!
Juttelin tänään puhelimessa perheen äidin kanssa, toivovat tapaavansa mut Helsingissä ensi viikolla. Sanoin suoraan, ettei kannata laskea pelkästään mun varaan (tuskin niin olisivat tehneetkään), kun kuitenkin koko ajan samalla haen omankin alan töitä. Mutta jos niitä ei ala näkyä, syksy au pairina Brysselissä kuulostaa jostain syystä vaihtoehtona paremmalta kuin syksy työttömänä Turussa.

Mutku en tiiä! Vakkänaiduu??