Viikonlopun työ
Vietin perjantai-illan ja lauantaiaamupäivän tekstitystoimistolla ajastuskurssilla. Muistelen Annen aikanaan todenneen oman kurssinsa jälkeen jotain sen suuntaista, että ajastamisen opettelun myötä alkaa tulla sellainen oikean tekemisen fiilis - no totisesti! Ajastamisen kautta työhön aukeaa ihan uudenlaiset ulottuvuudet, ja käännöksestä tulee todella oma, kun saa päättää itse oikeastaan ihan kaiken, mitä ruudulla näkyy (yhteisten pelisääntöjen rajoissa tietysti). Kurssin puitteissa tehty oman käännöksen ajastus meni suht sujuvasti, ja sain hyödyllisiä vinkkejä tiettyjen ongelmakohtieni parantamiseen. Tarkkuus ja näpertelyinto ovat mulle sisäänrakennettuja ominaisuuksia, joten niiden suhteen ei ongelmia pitäisi tulla. Nyt vielä odotellaan lopullista kurssipalautetta, ja sitten vain tekemään ekoja ihan omia ykköskäännöksiä. Jess!
Uskaltaisinkohan jo ensi vuonna alkaa sanoa itseäni paitsi kääntäjäksi, myös tekstittäjäksi. :)
Viikonlopun huvi
Helsingissä koin sellaisen harvinaisen ihanan tilanteen, että sain heittäytyä täysin vapaalle. (Vapaa-aika, onko se jotain syötävää?) Kurssi kun oli ohi, ei mukana ollut muita töitä eikä velvollisuuksia, joten en voinut kuin relata ja nauttia olostani. Tuntui muuten omituiselta! Mutta hyvällä tavalla! :)
Vielä kivempaa toki olisi ollut, jos heppu ei olisi joutunut jäämään flunssan kourissa kotiin, mutta toisaalta - tällä tavalla saatiin pidettyä lauantaina tarpeeseen tullut tyttöjen ilta hyvän ruoan ja usean viinipullon sekä kikattelun (ja vähän pillityksenkin) merkeissä. Ilta jatkui hilpeästi toverien kanssa Toverissa, lisää hyviä ihmisiä ja halauksia. Olen käsittämättömän iloinen ja aina vaan äimissäni siitä, miten yhden keskustelufoorumin kautta onkin voinut saada elämäänsä niin monta ihanaa ihmistä. Ystävää ja rakasta. Meidän forde on synnyttänyt myös monta pariskuntaa, joista useampi on jo naimisissa ja jälkikasvuakin pukkaa. All in all, ihan uskomaton hyvien ihmisten keskittymä.
Sunnuntaina vielä edellisen illan juomavahinkojen korjailua tyttöjen salaattibrunssilla. Tajusin muuten jälkeenpäin, että meistä on tainnut tässä vähitellen kahdeksan yhteisen (opiskelu)vuoden aikana kasvaa aikuisia - puhuttiin aika paljon valmistumisesta, vauvoista, asettumisesta asumaan Suomeen vs. ulkomaille (kert tällasii kosmopoliittei ollaa). Semmosia.. ei enää pikkutyttöjen juttuja.
Siinäpä se, aika täydellinen viikonloppu. Kiitos vielä kaikille pupusille, joiden kanssa sain viettää ihanaa aikaa, ja anteeksi kaikki pupuset keitä en nähnyt - kaikkea ei ehdi aina yhdessä viikonlopussa. Ensi kertaan. :)
Vietin perjantai-illan ja lauantaiaamupäivän tekstitystoimistolla ajastuskurssilla. Muistelen Annen aikanaan todenneen oman kurssinsa jälkeen jotain sen suuntaista, että ajastamisen opettelun myötä alkaa tulla sellainen oikean tekemisen fiilis - no totisesti! Ajastamisen kautta työhön aukeaa ihan uudenlaiset ulottuvuudet, ja käännöksestä tulee todella oma, kun saa päättää itse oikeastaan ihan kaiken, mitä ruudulla näkyy (yhteisten pelisääntöjen rajoissa tietysti). Kurssin puitteissa tehty oman käännöksen ajastus meni suht sujuvasti, ja sain hyödyllisiä vinkkejä tiettyjen ongelmakohtieni parantamiseen. Tarkkuus ja näpertelyinto ovat mulle sisäänrakennettuja ominaisuuksia, joten niiden suhteen ei ongelmia pitäisi tulla. Nyt vielä odotellaan lopullista kurssipalautetta, ja sitten vain tekemään ekoja ihan omia ykköskäännöksiä. Jess!
Uskaltaisinkohan jo ensi vuonna alkaa sanoa itseäni paitsi kääntäjäksi, myös tekstittäjäksi. :)
Viikonlopun huvi
Helsingissä koin sellaisen harvinaisen ihanan tilanteen, että sain heittäytyä täysin vapaalle. (Vapaa-aika, onko se jotain syötävää?) Kurssi kun oli ohi, ei mukana ollut muita töitä eikä velvollisuuksia, joten en voinut kuin relata ja nauttia olostani. Tuntui muuten omituiselta! Mutta hyvällä tavalla! :)
Vielä kivempaa toki olisi ollut, jos heppu ei olisi joutunut jäämään flunssan kourissa kotiin, mutta toisaalta - tällä tavalla saatiin pidettyä lauantaina tarpeeseen tullut tyttöjen ilta hyvän ruoan ja usean viinipullon sekä kikattelun (ja vähän pillityksenkin) merkeissä. Ilta jatkui hilpeästi toverien kanssa Toverissa, lisää hyviä ihmisiä ja halauksia. Olen käsittämättömän iloinen ja aina vaan äimissäni siitä, miten yhden keskustelufoorumin kautta onkin voinut saada elämäänsä niin monta ihanaa ihmistä. Ystävää ja rakasta. Meidän forde on synnyttänyt myös monta pariskuntaa, joista useampi on jo naimisissa ja jälkikasvuakin pukkaa. All in all, ihan uskomaton hyvien ihmisten keskittymä.
Sunnuntaina vielä edellisen illan juomavahinkojen korjailua tyttöjen salaattibrunssilla. Tajusin muuten jälkeenpäin, että meistä on tainnut tässä vähitellen kahdeksan yhteisen (opiskelu)vuoden aikana kasvaa aikuisia - puhuttiin aika paljon valmistumisesta, vauvoista, asettumisesta asumaan Suomeen vs. ulkomaille (kert tällasii kosmopoliittei ollaa). Semmosia.. ei enää pikkutyttöjen juttuja.
Siinäpä se, aika täydellinen viikonloppu. Kiitos vielä kaikille pupusille, joiden kanssa sain viettää ihanaa aikaa, ja anteeksi kaikki pupuset keitä en nähnyt - kaikkea ei ehdi aina yhdessä viikonlopussa. Ensi kertaan. :)
